Mulla oli perinteisessä mielessä ajatellen tosi lame juhannus, olin kotona perheen kanssa :D Oli kuitenkin kivaa. Aattona lähdettiin koko perhe pyörillä kohti Rajasaarta. Pyöräilimme Munkkiniemeen, ja koska lähdimme vasta illemmalla jaksoi Nana ravata koko matkan. Aurinko oli jo melko alhaalla, ja lämpötilakin alle 20 astetta. Munkkiniemessä odottelimme ihan vain muutaman minuutin ratikkaa, ja ajoimme sillä niin pitkälle kun pääsimme. Nana oli ensimmäistä kertaa ratikassa, ja se sujui mallikkaasti. Käppäilimme loppumatkan Rajasaareen. Matkalla sinne Katri nappasi yhden kuvan minusta ja Nanasta. Kuva oli mielestäni ihan mukava ja onnistunut, joten laitoin sen profiillikuvakseni :D Tuossa se nyt on:
Kävelimme saaressa ensin ympäri, ja muut jo ihmettelivät eikö siellä ole yhtään muita koiria. Päästyämme hiekkarannalle oli siellä kuitenkin kymmenkunta koiraa odottamassa. Vaikka muuten koiria kohdatessaan Nana yleensä räksytteleekin, on se Rajasaaressa aina käyttäytynyt hienosti. Kuten tälläkin kertaa! Se ei rähjännyt ollenkaan, ja nuuhki oikein sopuisasti kavereitaan. Oletan yhtenä syynä olevan sen, että Nana on aina joutunut kulkemaan kotoa Rajasaareen pitkän matkan, eli on vähän rauhallisempi. Myös ihan sisällä puistossa se joutuu aina vaeltamaan jonkin matkaa ennen kuin se pääsee kosketuksiin muiden koirien kanssa. Se saattaa osaltaan auttaa sitä käyttäytymään.
Kuvasimme kaikki kolme (minä ja isosisarukseni) Nanaa ja muita koiria jonkin verran. Tässä parhaat kuvat:
Heittelimme Nanalle jonkin verran keppiä syrjemmässä, ja se myös uiskenteli tyytyväisenä meressä. Nanaa pitäisi uittaa enemmänkin kun se siitä niin kovin pitää. Ja onhan se hyvää liikuntaakin!
Etenkin nuo kaksi seuraavaa koiraa jäivät komean ulkonäkönsä ja hienon käytöksensä ansiosta mieleeni:
Joka kerta kun Nana hiukankin erehtyi leikkimään toisen koiran kanssa, katselin sitä niin tyytyväisenä että kuvaaminen jäi vähemmälle huomiolle... Tämä on melkein ainoa siedettävä kuva missä se on muiden koirien kanssa :D
Tuo kuva oli jotenkin hieno mielestäni:
Oi tämä musta hurmuri oli todella hauska koira, se haki aivan innoissaan keppiä kerta toisensa jälkeen :) Olisi hauskaa jos Nanakin ottaisi kontaktia vieraisiin ihmisiin. Mutta toisaalta pidän siinä juuri siitä ominaisuudesta ettei se rakasta liikaa tuntemattomia ja on vähän varautunutkin.
Ja onhan se oma (tässä kuvassa märkä, vähän ällö ja likainen) koira aina paras. Vaikka Nanalla on huonoja tapoja, vaikka se välillä räksyttääkin ohi kulkeville koirille ja ei aina ryntää salamana sivulle istumaan kun sitä huutaa, on Nana kuitenkin ehdottoman rakas minulle <3 Nana on juuri sopiva koira meille, ja olen tyytyväinen siitä kuinka hyvin se on oppinut elämään meidän perheessä ja meidän tavoillamme!
Rajasaaressa hillumisen jälkeen suuntasimme vielä porukalla Café Regattaan, alla ihana ilta-auringon sävyttämä kuva sieltä. Söimme makkarat ja korvapuustit, oli kyllä hyvää! Nana oli kiltisti, mitä nyt vinkui vähän kun joutui jäämään äidin ja isän kanssa meidän lasten mennessä paistamaan makkaraa.
Kotimatkalla Nana oli todella rauhallinen, ja Munkasta kotiin se juoksikin melkein koko matkan vapaana kun ei kierrokset meinanneet riittää. Oli mukava ja onnistunut reissu, toivottavasti pääsemme mustan lauman kanssa pian uusimaan reissun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti