Menin tänään kuuden maissa hakemaan Kikin lenkille. Otin tarkoituksella vain Kikin, koska halusin harjoitella sen kanssa bussilla kulkemista. Tarmo on sellaiseen vielä vähän liian pieni... Kiki käyttäytyi mallikelpoisesti koko lenkin ajan! Aluksi se kulki vapaana koko matkan bussipysäkille. Pysäkillä laitoin sen hihnaan ja odottelimme bussia muutaman minuutin ajan.
Bussimatka sujui todella hyvin, Kiki vain nukkui penkkini alla. Tapiolassa kävimme pyörähtämässä Sampokujalla ja ihmettelemässä portaissa käppäilyä. Olin suunnitellut ostavani Kikille ja Tarmolle jotain kivaa joko Musti&Mirristä tai Stockan kennelosastolta, mutta nehän olivat molemmat menneet jo kuudelta kiinni... Niinpä kävelimme Kulttuurikeskukselle, ja Tapiolan koulun ohi.
Sieltä suuntasimme Silkkiniitylle. Siinä annoin Kikin juosta sydämensä kyllyydestä. Sen riemukasta telmimistä oli ilo seurata :)
Jonkin ajan päästä eräs nainen tuli luoksemme kookkaan, hoikan sekarotuisen uroksen kanssa. Sillä ja Kikillä synkkasi mielettömän hyvin, ja ne leikkivät innoissaan ainakin kymmenen minuutin ajan! Sitä en ikävä kyllä kuvannut, kun kamera ei sattunut olemaan käsillä. Kävelimme Kikin kanssa Silkkarin halki kohti Otaniemeä. Siinä matkan varrella meidät ohitti eräs surullisen lihava lapukka. Tuota labradoria taluttivat kaksi ala-asteikäistä tyttöä. Kummallakaan heistä ei ollut voimia pidellä koiraa, ja sen vanha viisas labbis heti huomasi. Se kiskoi suoraan Kikin päälle. Siirsin nopeasti Kikin syrjään ja jatkoimme reippaasti matkaa.
Ei tuossa mitään ongelmaa ollut, koira oli kiltti, ja onneksi oli Kikikin. Mutta auta armias jos minulla olisi ollut Nana mukana. Tappelu olisi ollut varma. Olen naurettavan tekopyhä kun valitan pikkutyttöjen koirantalutuksesta. Mikä minä olen sanomaan, kun itse olen juoksuttanut jokaista naapurin koiraa ympäriinsä kuusivuotiaasta asti... ;) Ja kyllähän sitä kaikenlaisia kommelluksia on sattunut. Mutta aina olen niistä noussut, ja yleensä edes vähän viisaampana.
Kikin kanssa tulimme takaisin bussilla, sujui jälleen hienosti. Kun palautin Kikin, sen omistaja pyysi että pissattaisin vielä Taukin pihalla. Sehän sopi! Nappasin unisesta pennusta muutaman kuvan, ja pääsin kehumaan sitä kun se hienosti toimitti asiansa. Minusta pentu on ihan selvästi jo kasvanut! :D
Nyt en ole ikävä kyllä vähän aikaan kerennyt hillua pennun kanssa muiden kiireiden takia. Eilen kuitenkin onneksi kerkesin illalla sinne päin. Tarmon luona asustaa nyt varmaankin parin viikon ajan kaksivuotias "tuleva opaskoira", Kiki. "Tuleva opaskoira" sen takia, että en itse ehkä ihan usko sen opaskoirakykyihin. Kiki on todella mukava, nykyään jo aika vahvahrmoinenkin, ja loputtoman kiltti koira. Suurin ongelma on kuitenkin, että sillä on mieletön riistavietti. Jos se on vapaana rusakon nähdessään, se ryntää surutta perään. Ei se kovin kauaa noilla retkillään viivy, mutta eipä opaskoiralla riistaviettiä saisi minun käsitykseni mukaan olla. No mutta aika näyttää! Kikiä on koulutettu jo jonkin aikaa, ja se on ollut tuolla Taukin perheen luona lomilla ihan jonkin verran. Eilen en ikävä kyllä tajunnut napata kameraa mukaan, mutta iskempä tähän nyt pari vanhaa kuvaa Kikistä. Se on laihtunut, ja PALJON, eron näkee jahka kerkeän ottamaan siitä kuvia.
Nana ei päässyt mukaan eilen kun illalla äidin ja siskoni kanssa suuntasimme viemään Kikiä iltalenkille. Sillä on nyt kennelyskä tai joku hitto. Muuten koira on kovin pirteä ja oma itsensä, syökin normaalisti ja kaikkea, mutta se yskii. Paljon. Eilen soittelimme eläinlääkäriin. Ainoa ohje jonka saimme oli, että maanantaina voi tuoda näytille jos edelleen yskii, ja viikonlopun yli pitää antaa höyryhengitystä ja yskänlääkettä. Jos se tuolla lähtee paremmaksi niin hyvä, ja jos ei niin sitten antibioottikuuri kyllä laitetaan hyvin äkkiä päälle. Tossa ylemmässä kuvassa on se yskänlääke jota tolle annetaan. :)
Ja sitten asiaan! ;)
Tai sis Tarmoon. Olimme eilen tosiaan menossa porukalla viemään Kikiä ulos. Tarmon omistaja kuitenkin sanoi, että voimme ottaa Tarmonkin mukaan, että se liikkuu hihnassa ihan kivasti Kikin perässä. Hän vielä muistutti, että pennun voi kyllä tietysti tuoda ennen Kikiä takaisin jos siltä tuntuu. Ajattelimme, että sikälikin on hyvä idea ottaa pentu mukaan, koska sen vatsa oli turvonnut jonkun verran. Toivoimme että liikunta olisi auttanut asiaan, mutta ei. Jos turvotus ei laske, täytyy pentu varmaan pyöräyttää eläinlääkärissä. Luultavasti se on vain syönyt jotain sopimatonta, saa nähdä. Matoja sillä ei ainakaan pitäisi olla.
Lähdimme reippasti lenkille, vaikka ajattelinkin pennun kävelevän ehkä 500 metriä maksimissaan. Alkuun se jumittikin jonkin verran eikä oikein innostunut ajatuksesta että sen olisi käveltävä. Se istahti maahan, eikä millään olisi halunnut edetä. Pantaansa se ei kovin paljoa rapsuttanut. Kärsivällisesti joka kerta menimme kyykkyyn, kutsuimme pentua iloisella äänellä ja kehuimme maasta taivaaseen kun se vähänkin eteni.
Sitten pikku hiljaa Tarmo alkoi ihan reippaasti kävellä, ja sehän käveli! Kävelimme kaikenkaikkiaan noin tunnin lenkin, ja pikkuinen oli koko ajan onnessaan. Kikistä se selvästi sai todella paljon turvaa ja tukea. Koirien ohi menimme sillä metodilla, että minä talutin kumpaakin lapukkaa. Tarmon laitoin aina mahdollisimman kauaksi vieraasta koirasta, Kikin minun ja Tarmon väliin, ja itse olin lähimpänä vierasta koiraa. Tämä järjestely toimi hyvin, eikä Tarmo edes huomannut vieraita koiria.
Hihnassa kulkiessa Taukkis kulki koko ajan reippaasti, mutta ei vetänyt lainkaan missään vaiheessa. Pantaansa se ei edes huomannut! Kävimme myös metsässä tallustamassa, että pentu sai käppäillä epätasaisilla alustoilla. Siellä päästimme molemmat koirat menemään vapaina. Tarmo ei irronnut kovin kauas meistä, ja Kikikin kaarteli vain lähietäisyydellä. Kävelimme vielä aika pitkään pitkin Laajalahden hiekkateitä, kunnes sitten menimme palauttamaan labradorit. Tarmo pissasi pihalle vielä hienosti, ja sisälle päästyään kuukahti välittömästi eteiseen nukkumaan.
Toivottavasti kerkeän tänään ulkoiluttamaan koiria, saa nähdä! :) Sunnuntaina ainakin olemme menossa sinne.
Alkuperäinen suunnitelma oli, että menen iltapäivällä hoitamaan Tarmoa, mutta tuli kuitenkin pientä sählinkiä... Lähdinkin Nanan kanssa koirapuistoon.
Sinne menomatka sujui paremmin kuin yleensä; Nana ei vetänyt juuri ollenkaan, ei bongannut oravaa jota kuvasin, eikä räksyttänyt vastaantulijoita. Hieno Nana <3 ;)
Ainoa miinus oli se, että ilma ei ollut kovin piristävä. Lumien sulaminen on mielestäni ihan positiivinen juttu, mutta inhoan tätä välivaihetta:
Koiriksella oli mukavaa, ja Nana käyttäytyi mallikelpoisestii! En luota Naanuun ihan 100% vieraiden koirien kanssa, joten en sitä yleensä niiden kanssa päästä. Puistossa oli onneksi fieldspanieli Elmo, jonka kanssa Nana tykkää hillua. Ne eivät varsinaisesti leikkineet, mitä nyt vähän juoksentelivat.
Vähän ajan kuluttua puiston portille ilmestyi valloittava bernipentu. Se oli vasta 11 kuukautinen, mutta Elmo on niin macho ettei se sietänyt pentua lainkaan. Niinpä Elmo jatkoi matkaa, ja pentu tuli puistoon Nanan seuraksi. Kerran aikaisemminkin Nana oli saanut tuon pennun kanssa puistoilla. Sitä Naanu ei kuitenkaan vaikuttanut lainkaan muistavan... Se räksytti pentua ensin jonkin aikaa, mutta huomatessaan bernin leppoisaksi tapaukseksi se rentoutui ja ne alkoivat hiukan leikkiäkkin pennun kanssa. Nana ei muutenkaan jännittänyt berniä juuri ollenkaan. Olin ylpeä siitä. Bernin omistajalla oli mukanaan pallo jota hän heitteli Nanalle. Nanu haki hienosti palloa.
Koirapuistossa hengaamisen jälkeen kävimme vielä talsimassa jonkinnäköisen lenkin. Siinä vaiheessa alkoi kuitenkin olla jo sen verran pimeää etten viitsinyt kuvata enää. Kotiin tultuamme Nana oli pakko suihkuttaa kaiken hiekan ja lian takia. Olin kyllä yrittänyt pihalla pomputtaa sitä lumihangessa, mutta turhaan. Olin soitellut käyrätorvea jonkin aikaa, kun pennun omistaja soitti minulle ja kysyi haluaisinko tulla yöksi sinne. No, kyllä varmasti halusin! Pakkasin yökyläkamat, ja tallustin innoissani pennun luo.
Illalla katsoimme yhdessä telkkaria, söimme hyvää safkaa ja vietimme mukavan illan yhdessä. Lapset olivat jo ylhäällä nukkumassa. Tarmolle oli lähes ylitsevuotavan vaikeaa käsittää etteivät syömämme herkut olleet sille tarkoitettuja. Pikkuhiljaa sille kuitenkin monen tiukan kiellon jälkeen valkeni, etteivät herkut olleet sille. Annoimme sille näkkileivän jota se jyysti tyytyväisenä vaikka kuinka kauan. :) Pidin Tarmolle taas käsittelyharjoituksen. Se rimpuili aika paljon, mutta sain kaiken kuitenkin tehtyä. Niin kynsienleikkuu, kampaus kuin hampaiden peseminenkin onnistuivat hienosti.
Siinä vaiheessa kun aloimme vetäytyä yöpuulle, oli pentu jo ihan unessa. Jäin sen kanssa alas nukkumaan patjalle. Yksinään alakerrassa pentu ei ole nukkunut vielä yhtäkään yötä. Yö meni hyvin. Joko pentu nukkui rauhallisesti, tai sitten minulla on vain hyvät unenlahjat. Viiden aikaan pentu oli kovasti sitä mieltä että NYT on noustava. Jatkoin kuitenkin kylmänviileästi nukkumista välittämättä naamani kävelevästä vauvakoirasta...
Aamua kohti pikkuhiljaa lapset alkoivat valua alakertaan. Leikin heidän kanssaan peiliä, ja pentu pyöri jaloissa. Se pissasi aamun aikana muutamaan otteeseen sisään paperille, ja kerran pihalle. Ruokaa koiravauva sai ensin puoli seitsemältä, ja uudestaan kymmenen jälkeen. Tässä vielä loppuun video Tarmosta:
"Some other folks might be
A little bit smarter than I am
Bigger and stronger too
Maybe
But none of them will ever love you
The way I do, it's me and you
Boy, and as the years go by
Our friendship will never die
You're gonna see it's our destiny
You've got a friend in me"
torstai 22. maaliskuuta 2012
Tänään heti aamukahdeksalta suuntasin Tarmon luokse, koska minulla alkoi koulu vasta kymmeneltä. Äitini tuli mukaan, koska ei ollut pentua vielä tavannut. Emme tänä aamuna tehneet mitään ihmeellistä, ihan vain rennosti hengailtiin. Olimme jonkin verran pihalla, ja sinne Taukki hienosti tajusi pissata. Kävimme myös viereisessä metsässä yhtä polkua pitkin "lenkillä" treenaamassa hihnassa kulkemista. Se meni hienosti! Alkukankeuden jälkeen pentu vipelsi onnellisena hyvinkin reippaasti perässäni. Siitä seurasi tietysti mieletön kehuminen.
Tässä vaiheessa kun pentu ei vielä ollenkaan vedä, tulee helposti luotua (suuruudenhulluja?) mielikuvia siitä, kuinka Tarmon ei ikinä anneta vetää. Onhan se helppo nyt ajatella, että pentu ei IKINÄ pääse eteenpäin vetämällä. Koska onhan vetäminen tavallaan opittu tapa; pentu oppii vetäessään, että niin pääsee eteenpäin. On kuitenkin tekopyhää ajatella, että joka kerta kun pentua ulkoiluttaa, olisi aikaa paneutua 100% sen koulutukseen. Täytyy vain tehdä parhaan mukaan se mitä voidaan, ja toivoa parasta.
Sisällä tein Tarmolle lyhyehkön käsittelyharjoituksen, napautin kynsileikkurilla kaikki kynnet läpi, harjasin hampaat ja kampasin pennun. Se sujui ihan kiitettävästi. Tarmo uskoo jo todella hyvin kun sitä kieltää puremasta, ja se taitaa hyvää vauhtia olla oppimassa ettei ihmisten pureminen ole toivottua käytöstä. Pureminen on sellainen asia, jonka opettamatta jättämistä ihmettelen. Tietenkään kaikki koirat eivät johdonmukaisesta opetuksesta huolimatta opi yhtä nopeasti olemaan purematta, se on selvää.
Olen tässä ajatellut, kuinka kätevää on se, että minä hengaan pennun kanssa ja opetan sille asioita. Sen omistajat opettavat sen hienosti olemaan ainakin nyt olemaan purematta, sisäsiistiksi ja muutenkin selväpäiseksi koiraksi. Tarmon tulevan opaskoiran uran kannalta on kuitenkin hyvä, että se totutetaan pennusta asti erilaisiin tilanteisiin, käsittelyvarmaksi ja vaikkapa nyt juurikin kulkemaan hihnassa. Koska pentu ei asu minun luonani, on minulla erittäin paljon intoa ja energiaa opettaa sille näitä juttuja. Olemme hyvä tiimi Tarmon omistajien kanssa ;)
Tällä kertaa en ottanut kuin pari huonoa kuvaa sisällä, kun yleensä vierailun jälkeen kuvia on ollut yli sata mistä on sitten saanut siedettävät karsittua tänne. Laitan kuitenkin pari kuvaa missä toinen nukkuu siskoni sylissä, ihan vaan ettei käy liian tylsäksi. Minusta pentu on nyt jo kasvanut!! :D
Olin tänään aamulla hoitamassa Tarmo parin tunnin ajan, koska minulla alkoi koulu vasta kymmeneltä. Pennun isäntä oli kotona, mutta teki töitä. Siksi oli kätevää että minä olin leikittämäss pentua. Valitettavasti en ottanut tänään yhtään kuvia, joten vain lyhyt tylsä päivitys luvassa... ;)
Tein täksi päiväksi olleet koulutehtäväni kätevästi samalla kun vahdin pentua. Tarmoa vein monta kertaa pihalle, eikä sille sattunut kertaakaan vahinkoa sisälle sinä aikana kun olimme siellä. Hieno pentu! Lisäksi kävimme hiukan ihmettelemässä lähikorttelia niin, että Tarmo sai kokeilla hihnassa kulkemista. Se sujui vaihdellen. Välillä pentu kulki melkein 20 metriä iloisesti häntä heiluen, kun taas välillä se eteni noin 20 cm kerrallaan. Mutta hihnakävelyä on hyvä lähteä tästä kehittämään.
Huomenna menen taas aamulla vahtimaan pentua, kuten myös huomenna illalla. Perjantaina olen myös menossa illalla Tarmoilemaan. Eli huomiseen! :)
Kävimme tänään isän kanssa katsomassa Tarmoa. Kerkesimme olla paikan päällä valitettavasti vain noin tunnin. Isä ei ennen ollut nähnyt Taukkia. Kuten olettaa saattaa, hän ihastui heti pentuun ikihyviksi. Isä totesi osuvasti pennusta, että se on pikkuvanha. Sitä se tosiaan on! Tarmo vaikuttaa paljon fiksummalta kuin sen ikäisen pennun olettaisi olevan. Toki se saa vielä pentumaisia hepuleita ja on muutenkin ihan vauva vielä, mutta välillä se vaikuttaa oikein erityisen fiksulta.
niiiin varmasti tuleva opas <3
Tarmon yksinolo sujuu tällä hetkellä mallikkaasti. Se on ollut pisimmillään yhteen menoon kaksi ja puoli tuntia yksin, mikä on hieno saavutus parin kuukauden ikäiseltä pennulta. Taukki ei ollut tuhonnut mitään tavaraa, ja omistajan palatessa kotiin se oli ollut sikeästi nukkumassa. Pissat pentu oli osannut hienosti tehdä paperille. Erittäin lupaavaa :)
hyvät unenlahjat on hieno juttu!
Autoajelullekin pentu oli päässyt. Vielä se ei ole mikään suuri autoilun fani, mutta matkanteko oli kuitenkin onnistunut. En epäile hetkeäkään etteikö Tarmo oppisi nauttimaan autoilusta, aitoon labbistyyliin. Kunhan se vain pääsee riittävän monta kertaa autoon, se varmasti tajuaa ettei siinä ole mitään pelättävää.
piskuinen maantiekiitäjä ;)
Omalla paikallaan Tarmo ei vielä juurikaan oleile, vaan ennemminkin nukkuu siellä missä ihmisetkin. Varmasti kunhan pentu on täysin kotiutunut, se alkaa viihtyä omalla paikallaankin, sen asian kanssa ei ole mitään kiirettä.
Sisäsiisteys alkaa mennä hienosti! Jos Tarmon sen alkaessa pyöriä sen oloisena että sen täytyy päästä tarpeilleen nappaa kainaloonsa ja päästää pihalle, se tekee muutaman minuutin sisällä tarpeensa. Kai tarpeetonta sanoakaan kuinka paljon sitä tästä ylistetään... On ilo huomata että se hiffaa homman jo nyt. Tietenkään se ei vielä ole täysin sisäsiisti eikä esim. pyydä vielä ulos kun se haluaa tehdä tarpeensa, mutta pikku hiljaa.
tuitui se on SULONEN :')
Toimenpiteisiin totuttaminen etenee hyvin. Sunnuntaina leikkasin Tarmon kynnet, joten en tehnyt sitä tänään. Nyt pennun ollessa näin pieni, kynsiä voi leikata kerran viikossa vähän. Tuire Kaimion oppeja soveltaen olen päättänyt muina päivinä tehdä niin, että pitelen pentua aloillaan, ja napautan hellästi jokaista kynttä kerran kynsileikkurilla. Tuon asian kanssa ei ole muuta ongelmaa kuin se, ettei Tarmo meinaa malttaa olla purematta... No, kyllä se siitä. Lelun iskeminen suuhun auttaa vähän, mutta lelu tipahtaa helposti suusta. Treeniä vaan. Pesin myös Taukin hampaat. En sen takia että niihin plakkia olisi vielä muodostumassa, vaan että se hampaidenkin putsaamiseen tottuu jo pienellä iällä. Kampasin sen huolella, siitä se piti ja malttoi seistä purematta oikein nätisti aloillaan.
Kamera oli taas mukana, ja isä halusi toimia tietty mallina:
Taukki on super! :D Oltiin siellä siskoni kanssa tänään jonkin aikaa vahtimassa pentua. Aluksi Tarmo vain nukkui ja nukkui, sikeästi.
pientä väsyttää :')
Hetken päästä pentu alkoi sitten pikkuhiljaa heräillä. Siinä vaiheessa sen emäntä lähti kaverinsa kanssa Ikeaan ja isäntä oli ylhäällä nukkumassa. Ensin siskoni kanssa vain hengailimme sisällä ja kuvasimme pentua, PALJON. Annoin sille myös ruoan, (kaksi kahvikupillista nappuloita) jonka se hotki hyvällä ruokahalulla. Tarmo ei ollut lainkaan levoton sisällä, kuten ei myöskään arka. Välillä se veti mieletöntä rallia ympäri alakertaa, ja välillä vain makoili tyytyväisenä. Se on kyllä mielettömän tasapainoisen oloinen otus. Pidimme sillä myös vähän aikaa pantaa sisällä jotta se tottuisi siihen.
allekirjoittanut + taukkiboy <3
Käytimme Tarmon tietysti muutamaankin otteeseen pihalla, se meni hienosti, ja se pissasi monta kertaa pihalle, mistä sitä mielettömästi ylistimme. Talutettiin sitä myös vähän hihnassa, sujui edelleen pätevästi. Se jäi vain kerran jäkittämään paikalleen, mikä sallittakoon luovutusikäiselle pennulle. Kävelimme postilaatikoille, ja parkkipaikalla vähän ympäriinsä. Pihalla leikittiin ja riehuttiin sen kanssa, ja räpsittiin lisää kuvia.
mielestäni paras tähänastisista kuvista!
jeejee kova vauhti :):)
Pentua oli ilo seurata sen temmeltäessä onnellisena kuistilla. Yllättävän paljon se jaksoi riehua ja leikkiä, mikä oli tietysti positiivista. Joka kerta kun sitä kutsui, se vipelsi innoissaan vastaanottamaan kehuja. Tarmo ei muutenkaan juurikaan pelännyt ympäristön ääniä, ja se uskalsi hienosti liikkua pihalla. Kameraa se ei myöskään onneksi vierasta. Kaikin puolin se vaikuttaa lupaavasti tulevalta opaskoiralta!
ihana on!
Sisällä totutin pikkuista käsittelyyn; leikkasin sen kynnet, pesin hampaat, kampasin sen, ja tutkin silmät+korvat. Tarmo alistui kohtaloonsa yllättävän kiltisti. Vähän se koitti tietenkin (asiaankuuluvasti!) rimpuilla, mutta kun hellästi, vaikkakin määrätietoisesti pitelin sen paikallaan, se suostui käyttäytymään. Tänään saatiin jo vähän parempia kuvia, eiköhän tämä tästä... ;) En ole vielä varma miten ensi viikon aikana kerkeän pennun kanssa puuhaamaan, mutta katsotaan.
Tänään pikkuinen koiranpentu sitten saapui uuteen kotiinsa, ja minä ryntäsin tietysti (vastoin kaikkien kirjojen ohjeita) välittömästi tapaamaan sitä. Ja kyllä on muuten söpö pentu!
krhm, se pureskelee kaulapantaansa...
Menin pentua katsomaan joskus neljän jälkeen, ja tulin kotiin vasta ennen yhdeksää... Aika kului kuin siivillä. Leikin Tarmon kanssa aika paljon, ja vein sitä koko ajan pihalle. Se alkoi jo nyt tajuamaan sisäsiisteyden ideaa! Taukki pissasi vain kerran sisälle, ja varmaan viidesti ulos. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan. Hihnassa kävelyäkin koitimme siinä pihalla, ja se sujui mahtavasti. En olisi ikinä uskonut, että luovutusikäinen pentu tallustaisi kiltisti perässä mihin vain suuntaan. Tarmo käveli remmissä kuin vanha tekijä, hieno poika. Kaulapantaansa se inhosi, kuten asiaan kuuluukin.
Jonkin verranhan se tietysti puri ja hyppi, mutta mitäpä muuta voi odottaakkaan noin pieneltä pennulta. Se kuitenkin uskoi hyvin komentoja. Niin suloiselle pennulle on vain todella vaikeaa olla tiukkana, kun ei sen hyppiminen tunnu missään. Mutta äkkiä Tarmo tuosta kasvaa, se täytyy pitää mielessä. Omalla paikalla portaiden alla pysymisen treenaaminen aloitettiin tietysti heti, ja se sujui paremmin kuin olisin olettanut. Tarmo jopa nukahti sinne kerran.
Tarmo on paaaaljon rohkeampi ja avoimempi pentu kuin mitä olin kuvitellut, se on hienoa. Se ei pelännyt ketään siellä kävijöistä, ja oli muutenkin todella reipas. Kissoja se arasteli, mutta itsesuojeluvaisto onkin ihan toivottava ominaisuus...
Otin Tarmosta 104 kuvaa, joista jopa kolme onnistuivat edes jotenkuten. Ulkona olisin varmasti saanut edes vähän parempia kuvia, mutta en ikinä tajunnut napata kameraa mukaan rynnätessäni pentu kainalossa pihalle. Huomenna olemme siskoni kanssa menossa taas tapaamaan Taukkia, toivottavasti saisin otettua kuvia ulkona + ehkä jopa jonkinlaisen seisotuskuvankin.
No, sen näkee huomenna. Tässä vielä loput "onnistuneet" kuvat :D
Huomenna, 16.3.2012 pikkuinen labradorinnoutajan ja kultaisennoutajan (3/4 lapukka, 1/4 kultsu) sekoitus Opas Tarmo muuttaa uuteen kotiinsa Laajalahteen. Vaikka pentu ei tänne olekaan muuttamassa, olen aivan innoissani! Saan touhuta pennun kanssa, osallistua sen "kouluttamiseen", hoitaa sitä, valokuvata, lenkittää ja ihan vain ihastella pikku otusta niin paljon kuin sielu sietää. <3
En ala kirjoittaa tätä blogia sen takia että haluaisin monia lukijoita, vaan ihan vain että saan johonkin kasattua kronologisesti aikajärjestykseen kuvat joita räpsin pennusta. Myöhemmin on varmasti hauska seurata pennun kehitystä.
Ja totta kai haluan myös kirjoittaa Tarmon oppimista asioista, ja siitä miten sen yhteiskuntakelpoistaminen edistyy. Myös oma koirani, Nana, pääsee varmasti mukaan etenkin silloin kun en syystä tai toisesta ole Tarmon kanssa puuhaillut.
Nana odottaa jo innolla kaverin saapumista, or not...
Mutta tällä puheella, huomiseen! Silloin olen menossa iltapäivällä katsomaan pentua ekan kerran ja IHAN VARMASTI räpsimään noin miljoona kuvaa siitä... ;)
