torstai 22. maaliskuuta 2012
Tänään heti aamukahdeksalta suuntasin Tarmon luokse, koska minulla alkoi koulu vasta kymmeneltä. Äitini tuli mukaan, koska ei ollut pentua vielä tavannut. Emme tänä aamuna tehneet mitään ihmeellistä, ihan vain rennosti hengailtiin. Olimme jonkin verran pihalla, ja sinne Taukki hienosti tajusi pissata. Kävimme myös viereisessä metsässä yhtä polkua pitkin "lenkillä" treenaamassa hihnassa kulkemista. Se meni hienosti! Alkukankeuden jälkeen pentu vipelsi onnellisena hyvinkin reippaasti perässäni. Siitä seurasi tietysti mieletön kehuminen.
Tässä vaiheessa kun pentu ei vielä ollenkaan vedä, tulee helposti luotua (suuruudenhulluja?) mielikuvia siitä, kuinka Tarmon ei ikinä anneta vetää. Onhan se helppo nyt ajatella, että pentu ei IKINÄ pääse eteenpäin vetämällä. Koska onhan vetäminen tavallaan opittu tapa; pentu oppii vetäessään, että niin pääsee eteenpäin. On kuitenkin tekopyhää ajatella, että joka kerta kun pentua ulkoiluttaa, olisi aikaa paneutua 100% sen koulutukseen. Täytyy vain tehdä parhaan mukaan se mitä voidaan, ja toivoa parasta.
Sisällä tein Tarmolle lyhyehkön käsittelyharjoituksen, napautin kynsileikkurilla kaikki kynnet läpi, harjasin hampaat ja kampasin pennun. Se sujui ihan kiitettävästi. Tarmo uskoo jo todella hyvin kun sitä kieltää puremasta, ja se taitaa hyvää vauhtia olla oppimassa ettei ihmisten pureminen ole toivottua käytöstä. Pureminen on sellainen asia, jonka opettamatta jättämistä ihmettelen. Tietenkään kaikki koirat eivät johdonmukaisesta opetuksesta huolimatta opi yhtä nopeasti olemaan purematta, se on selvää.
Olen tässä ajatellut, kuinka kätevää on se, että minä hengaan pennun kanssa ja opetan sille asioita. Sen omistajat opettavat sen hienosti olemaan ainakin nyt olemaan purematta, sisäsiistiksi ja muutenkin selväpäiseksi koiraksi. Tarmon tulevan opaskoiran uran kannalta on kuitenkin hyvä, että se totutetaan pennusta asti erilaisiin tilanteisiin, käsittelyvarmaksi ja vaikkapa nyt juurikin kulkemaan hihnassa. Koska pentu ei asu minun luonani, on minulla erittäin paljon intoa ja energiaa opettaa sille näitä juttuja. Olemme hyvä tiimi Tarmon omistajien kanssa ;)
Tällä kertaa en ottanut kuin pari huonoa kuvaa sisällä, kun yleensä vierailun jälkeen kuvia on ollut yli sata mistä on sitten saanut siedettävät karsittua tänne. Laitan kuitenkin pari kuvaa missä toinen nukkuu siskoni sylissä, ihan vaan ettei käy liian tylsäksi. Minusta pentu on nyt jo kasvanut!! :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti