30.3. Lenkillä Tarmon ja Kikin kanssa

Nyt en ole ikävä kyllä vähän aikaan kerennyt hillua pennun kanssa muiden kiireiden takia. Eilen kuitenkin onneksi kerkesin illalla sinne päin. Tarmon luona asustaa nyt varmaankin parin viikon ajan kaksivuotias "tuleva opaskoira", Kiki. "Tuleva opaskoira" sen takia, että en itse ehkä ihan usko sen opaskoirakykyihin. Kiki on todella mukava, nykyään jo aika vahvahrmoinenkin, ja loputtoman kiltti koira. Suurin ongelma on kuitenkin, että sillä on mieletön riistavietti. Jos se on vapaana rusakon nähdessään, se ryntää surutta perään. Ei se kovin kauaa noilla retkillään viivy, mutta eipä opaskoiralla riistaviettiä saisi minun käsitykseni mukaan olla. No mutta aika näyttää! Kikiä on koulutettu jo jonkin aikaa, ja se on ollut tuolla Taukin perheen luona lomilla ihan jonkin verran. Eilen en ikävä kyllä tajunnut napata kameraa mukaan, mutta iskempä tähän nyt pari vanhaa kuvaa Kikistä. Se on laihtunut, ja PALJON, eron näkee jahka kerkeän ottamaan siitä kuvia.

Nana ei päässyt mukaan eilen kun illalla äidin ja siskoni kanssa suuntasimme viemään Kikiä iltalenkille. Sillä on nyt kennelyskä tai joku hitto. Muuten koira on kovin pirteä ja oma itsensä, syökin normaalisti ja kaikkea, mutta se yskii. Paljon. Eilen soittelimme eläinlääkäriin. Ainoa ohje jonka saimme oli, että maanantaina voi tuoda näytille jos edelleen yskii, ja viikonlopun yli pitää antaa höyryhengitystä ja yskänlääkettä. Jos se tuolla lähtee paremmaksi niin hyvä, ja jos ei niin sitten antibioottikuuri kyllä laitetaan hyvin äkkiä päälle. Tossa ylemmässä kuvassa on se yskänlääke jota tolle annetaan. :)

Ja sitten asiaan! ;)

Tai sis Tarmoon. Olimme eilen tosiaan menossa porukalla viemään Kikiä ulos. Tarmon omistaja kuitenkin sanoi, että voimme ottaa Tarmonkin mukaan, että se liikkuu hihnassa ihan kivasti Kikin perässä. Hän vielä muistutti, että pennun voi kyllä tietysti tuoda ennen Kikiä takaisin jos siltä tuntuu. Ajattelimme, että sikälikin on hyvä idea ottaa pentu mukaan, koska sen vatsa oli turvonnut jonkun verran. Toivoimme että liikunta olisi auttanut asiaan, mutta ei. Jos turvotus ei laske, täytyy pentu varmaan pyöräyttää eläinlääkärissä. Luultavasti se on vain syönyt jotain sopimatonta, saa nähdä. Matoja sillä ei ainakaan pitäisi olla.

Lähdimme reippasti lenkille, vaikka ajattelinkin pennun kävelevän ehkä 500 metriä maksimissaan. Alkuun se jumittikin jonkin verran eikä oikein innostunut ajatuksesta että sen olisi käveltävä. Se istahti maahan, eikä millään olisi halunnut edetä. Pantaansa se ei kovin paljoa rapsuttanut. Kärsivällisesti joka kerta menimme kyykkyyn, kutsuimme pentua iloisella äänellä ja kehuimme maasta taivaaseen kun se vähänkin eteni.

Sitten pikku hiljaa Tarmo alkoi ihan reippaasti kävellä, ja sehän käveli! Kävelimme kaikenkaikkiaan noin tunnin lenkin, ja pikkuinen oli koko ajan onnessaan. Kikistä se selvästi sai todella paljon turvaa ja tukea. Koirien ohi menimme sillä metodilla, että minä talutin kumpaakin lapukkaa. Tarmon laitoin aina mahdollisimman kauaksi vieraasta koirasta, Kikin minun ja Tarmon väliin, ja itse olin lähimpänä vierasta koiraa. Tämä järjestely toimi hyvin, eikä Tarmo edes huomannut vieraita koiria. 

Hihnassa kulkiessa Taukkis kulki koko ajan reippaasti, mutta ei vetänyt lainkaan missään vaiheessa. Pantaansa se ei edes huomannut! Kävimme myös metsässä tallustamassa, että pentu sai käppäillä epätasaisilla alustoilla. Siellä päästimme molemmat koirat menemään vapaina. Tarmo ei irronnut kovin kauas meistä, ja Kikikin kaarteli vain lähietäisyydellä. Kävelimme vielä aika pitkään pitkin Laajalahden hiekkateitä, kunnes sitten menimme palauttamaan labradorit. Tarmo pissasi pihalle vielä hienosti, ja sisälle päästyään kuukahti välittömästi eteiseen nukkumaan.

Toivottavasti kerkeän tänään ulkoiluttamaan koiria, saa nähdä! :) Sunnuntaina ainakin olemme menossa sinne.